Aloitin beagleharrastukseni v. 1980, jolloin hankin ensimmäisen beagleni, Jaminan. Olin ensin suunnitellut hankkivani suomenajokoiran, mutta hylkäsin sen suuren kokonsa vuoksi, enkä ole päätöstä katunut. Beagle on kaikin puolin hyvä rotu. Tulee toimeen lasten kanssa ja on terve, ei ole perinnöllisiä sairauksia. Siitä kasvattajaurani sitten alkoi.

Sain kennelnimen Kuopusmaa v. 1990. Nimi tulee asumani tilan mukaan.

Kasvattajasitoumuksen olen tehnyt kennelliittoon 80-luvulla, joten teettämäni pennut luovutetaan ostajille aina kennelliiton ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti.

Olen kasvattanut myös kk-mäyräkoiria, joista hyvänä esimerkkinä mainitakseni Kuopusmaan Jupe (SF-10753/92), jolle myönnettiin käyttövalion arvo v. 1994. Se oli myös muotovalio. Jouduin ajanpuutteen vuoksi luopumaan mäyriksistä.

Jetta, EK 938, on ollut yksi parhaista beagleistani. Tarhassa ollessaankin kuono oli aina metsään päin. Viimeisten pentujen ollessa 3-viikkoisia Jetan vaisto veti sen auttamatta rusakon jäljille, jonka seurauksena koki tapaturmaisen kuoleman joutuessaan auton yliajamaksi. Pentue selvisi tuttipulloruokinnan avulla.

Kaikenkaikkiaan Jetta ehti jättää jälkeensä 41 jälkeläistä, joista 2 KVA.

Olen mukana myös Seiskarinkoirakerhon toiminnassa. Minulla on seiskarinkoiranarttu Viivi, joka on pääasiassa seurakoirana. Kerhon toiminnasta ja historiasta saa tietoa os. www.seiskarinkoira.fi.

Pokaaleja on kertynyt jonkin verran vuosien saatossa, pääasiassa ajokokeista.

Muita harrastuksia...

Tallissani on pari harrastehevosta, suomenhevonen Hugo sekä LV-tamma Papas Tail vähän niinkuin vastapainona kenneltoiminnalle.

Lisää ravikuvia täältä...